Kenneltytöstä villiksi ja vapaaksi yrittäjäksi

Viimeksi muokattu: 19.3.2024

Hauska koirapatsas kiinnittää ohikulkijan huomion: optikkoliikkeen ikkunassa istuu tyylikäs koiraherra Bruno, hattu päässään, aurinkolasit silmillään. Asu ja hattu vaihtuvat välillä, mutta Bruno pysyy ikkunassa, sillä KivaNäkö -liikkeen yrittäjä Tuula Eloranta on, kuten hän itse kuvaa, villi ja vapaa yrittäjä ja viimeisen päälle koiraihminen.

”Ennen Mäntsälään asettumista olin ehtinyt asustella muutamissakin paikoissa. Kotoisin olen Helsingistä, Puu-Käpylästä, jossa aloitin myös koulunkäynnin. Keravan kautta tultiin Hirvihaaraan. Ensin vain kesämökkeilemään, mutta sitten vanhemmat keksivät, että tänne piti muuttaa ihan asumaan. Se oli aikamoinen muutos, lähteä nyt kaupungista tänne maalle. Kaikki kaveritkin jäi Helsinkiin. Heti, kun olin täysi-ikäinen halusin sinne takaisin. Olinkin täältä pois reilu kymmenen vuotta, kunnes vuonna 1996 muutin takaisin. Nyt asustellaan Riihenmäen alueella ja hyvin on viihdytty,” Tuula kertoo.

Mustis (Kirman Indrees) ei niin perusta laseista. Takana näkyy "ikkunakoira" Bruno.

Hän on aina ollut koiraihminen ja hyvin eläinrakas muutoinkin. Jo pienenä tyttönä Tuula hoiti tuttujen ja naapureiden koiria. Ensimmäinen työpaikkakin oli, kuinkas muutenkaan, koirien parissa.

”Olin 7-vuotias ekaluokkalainen, kun sain ensimmäisen työpaikan. Hoidin kolmena päivänä viikossa bernhardilaispentu Nanaa. Työsuhde kesti pari vuotta, kunnes muutimme Käpylästä Saviolle. Saviolla ura jatkui ja hoidettavat tuplaantuivat, kun Nanan tilalle tulivat cockersspanielit  Rituli ja Hupi. Iän myötä vastuut kasvoivat ja 15-vuotiaana pääsin Ahvenanmaalle kenneltytöksi saksanpaimenkoiria kasvattavaan Cometas kenneliin. Kesätyö vaihtuikin pysyvämmäksi ja jäin sinne suorittamaan myös oppivelvollisuuteni ja vähän ekstraakin. Siitä lähtien on koirat kulkeneet enemmän tai vähemmän mukana elämässä. Elämäni koiria ovat olleet varsinkin saksanpaimenkoirat ja salukit,” Tuula toteaa.

Nyt Tuulan ja hänen miehensä Lifen kotona on viisi salukia, joten puuhaa ja vilskettä riittää. Myymälässä tämän jutun kuvauksissa koirista näkee, kuka on heille kaikki kaikessa; vieraat kiinnostavat näitä ylväitä olentoja hyvin vähän. Poseeraamaan he suostuvat silti, ja saamme hienoja kuvia – silmälaseilla ja ilman.

Monipuolinen koiraharrastus

Koiraharrastus yhdistää koko perhettä. Mäntsälässä onkin Tuulan mukaan hyvä olla koiranomistaja, sillä täällä riittää rauhallisia ja monipuolisia metsäalueita ja ulkoilureittejä, joista valita.  Tärkeä on myös koirille sopivan kokoinen oma aidattu piha, jossa voi ulkoilla vapaana muun liikunnan ohella.

Tuula kehuu myös Mäntsälän keskustan alueella sijaitsevaa isoa, siistiä koirapuistoa. ”Tosin riistaviettisen vinttikoiran kanssa voisi olla vieläkin korkeammat aidat, sillä vinttikoirat menevät innostuessaan korkeankin aidan yli. Varsinkin kun aidan toisella puolella liikkuvat jänikset, fasaanit ja jopa peurakin ajoitti ulkoilunsa samaan aikaan meidän kanssa”.

Kiitosta saa myös Mäntsälässä Saaren kampuksella sijaitseva Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan klinikka, jossa on hyvä ja osaava palvelu vuorokauden ympäri.

Tuula on aktiivinen myös Salukikerhon monipuolisessa toiminnassa sekä koiranäyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomailla, ja hän on ollut mukana järjestämässä Mäntsäläänkin koiranäyttelyitä.

Koiranäyttelyiden kautta on päässyt matkustelemaan paikoissa, joihin ei muuten ehkä tulisi lähdettyä. ”Esimerkkinä Moskovan Maailmannäyttely vuonna 2016, johon matkustin Mustiksen äidin ”Toscan” kanssa junalla, yhdessä ruotsalaisten salukiystävien kanssa. Reissu kesti liki viikon ja oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista reissuista ikinä. Koska kohteena oli Venäjä, niin kaikkea mahdollista sattui ja tapahtui.”

Saluki-rotua on tehty tunnetuksi järjestämällä muun muassa salukikävelyjä Mäntsälän keskustassa. Silloinkin uljaasti askeltavat koirat saivat paljon ihailevia katseita osakseen.

 

Tuulan kanssa kuvassa Atifa (Aziz Atifa) ja Mustis.

”Villi ja vapaa” yrittäjä

Nykyään Tuula toimii yrittäjänä optiikka-alalla, jonka hän löysi jo runsas kymmenen vuotta sitten. Tuulan KivaNäkö -niminen optikkoliike (ent. Fenno Optiikka) on ”villi ja vapaa”, kuten Tuula itse kuvaa, eli se ei kuulu mihinkään ketjuun. Saatavilla on kaikki tärkeimmät alan palvelut eli optikon ja silmälääkärin palvelut. Lisäksi liikkeessä tehdään kuivasilmätutkimuksia- ja hoitoja sekä OCT-silmäpohjakamerakuvauksia. Uskollinen vakioasiakkaiden asiakaskunta osaa arvostaa yksilöllistä palvelua ja kauppiaan hyvää silmää. Kaupassa käy asiakkaita jopa toisessa ja kolmannessakin polvessa.

Koirat ovat tervetulleita liikkeeseen silloin, kun se sopii mahdollisille muille asiakkaille. Liikkeessä järjestetään kahdesti vuodessa koirien virallisia sydänultratilaisuuksia Suomen Salukikerhon toimesta. ”Idea tuli siitä, että halusin näitä virallisia palveluita Uudellamaalla myös muualle kuin Helsinkiin. Mäntsälään on helppo tulla vähän joka suunnasta ja samallahan saadaan tuotua Mäntsälää muidenkin tietoisuuteen”, Tuula kertoo.

Työtä asiakkaidensa kanssa Tuula tekee tärkeät elämänarvot ohjenuoranaan. ”Haluan olla aito, läsnäoleva ihminen ihmiselle. Kohtelen muita niin kuin toivon itseänikin kohdeltavan.” Tätä periaatetta hän noudattaa myös toisen tärkeän harrastuksensa, seurakuntatyön parissa. Koirat, lähimmäiset, asiakaspalvelu. Kaikki limittyvät ja lomittuvat hyvin elämään Mäntsälässä.

Teksti: Jaana Jetzinger
Kuvat: Pauliina Anttila

Salukit: ”Saluki on elävä taideteos, joka mieluummin eläisi vapaana kuin taivaan lintu.” Kauniit ja sirot salukit ovat näkönsä avulla pienriistaa metsästäviä nopeita vinttikoiria, jotka ovat alun perin lähtöisin Lähi-idästä. Saluki on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Nykyään salukit ovat ennen kaikkea lempeitä seurakoiria ja harrastuskoira. Niillä on osallistumisoikeus esimerkiksi rata-, maasto- ja aluejuoksukilpailuihin. Salukin juoksunopeus on jopa yli 50 km/ tunnissa. Kyseessä on energinen rotu, joka tarvitsee paljon liikuntaa. Salukit ovat yleensä leikkisiä ja kiintyvät voimakkaasti omaan laumaansa.