Seurojentalo

Mäntsälän suojeluskuntatalo - Mäntsälän kapina

Mäntsälän suojeluskunta ja paikallinen lottayhdistys sopivat vuonna 1925 yhteisessä kokouksessaan, että Mäntsälään rakennetaan suojeluskuntatalo.

Rakennuskustannuksiin otettiin velkaa, mutta erittäin merkittävä osa kustannuksista saatiin katettua erilaisin talkootöin ja lahjoituksin, vuonna 1926 järjestettyjen arpajaisten voittoina on ollut mm. 10 kappaletta Ford-henkilöautoa ja 5 Excelsior-moottoripyörää. Talon tontin kirkonkylän keskustassa lahjoitti Mäntsälän kartanon omistaja Herlevi puolisoineen. Lähes kaikki talon hirret sekä tiiliä ja muita rakennustarvikkeita saatiin lahjoituksena pitäjältä. Talon suunnitellut arkkitehti Einar Flinkenberg ei laskuttanut omasta työstään. Taloudellisesti merkittävää oli myös lottien tuki, he järjestivät lukuisia arpajaisia ja iltamia, jotta rakentamisesta aiheutuneita velkoja saatiin maksettua.

Mäntsälän suojeluskuntatalon vihkiäisjuhlaa vietettiin elokuussa 1926.

Mäntsälän suojeluskuntatalo toimi Mäntsälän kapinan keskeisenä tapahtumapaikkana kevättalvella 1932. Tapahtumasarja lähti liikkeelle Mäntsälän Ohkolan kylän työväentalolta 27.2.1932. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Mikko Erich oli kutsuttu iltamiin puhujaksi. Lapualaishenkinen oikeisto yritti saada iltamaluvan peruutettua. Kun tämä ei onnistunut, päätettiin Erichin puhe estää väkivalloin.

Ohkolaan kerääntyi noin 400 miestä. Pääosin he olivat mäntsäläläisiä, mutta mukana oli myös helsinkiläisiä ja Lapuan liikkeen kannattajia Mäntsälän lähipitäjistä. Koska levottomuuksia tiedettiin odottaa, oli Ohkolassa runsaasti poliiseja turvaamassa tilannetta. Sekava tilanne kärjistyi ammuskeluun, jossa kukaan ei onneksi loukkaantunut.

Työväentaloa piirittäneet miehet kokoontuivat Mäntsälän suojeluskuntatalolle, jossa tilanne varsinaisesti kärjistyi kapinaksi. Suojeluskuntatalolle saatiin tieto, että Ohkolan piirittäjät oli määrätty vangittaviksi. Miehet päättivät pysyä yhtenä joukkona ja puolustautua vangitsijoita vastaan. Kapinan henkiseksi johtajaksi saatiin lapuanliikkeeseen kuuluva Artturi Vuorimaa, joka tapahtuman aikaan piileskeli Mäntsälän Sääksjärvellä. Vuorimaa oli etsintäkuulutettu kahden kommunistisen kansanedustajan muilutuksesta.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina 28.2., Artturi Vuorimaa laati kapinallisten julistuksen tasavallan presidentille, jossa vaadittiin marxilaisuuden tukahduttamista ja hallituksen eroa. Kapinallisten johtoon valittiin esikunta ja miehet jaettiin komppanioihin. Mäntsäläläisten lisäksi aseistettuja miehiä saapui muilta paikkakunnilta Uudeltamaalta, Hämeestä, Pohjanmaalta ja Viipurin läänistä. Kaikki paikalle lupautuneet joukot eivät koskaan todellisuudessa saapuneet - loppujen lopuksi oli miehiä oli Mäntsälässä viikon aikana enimmillään hieman yli 500.

Kapinalliset ottivat valvontaansa puhelinkeskuksen ja rajoittivat jonkin verran nimismiehen toimintaa, mutta yleisesti ottaen elämä kirkonkylässä oli hyvin rauhallista. Kapinan johtomiehet pyrkivät suhtautumaan alkoholinkäyttöön ankarasti, mutta juopottelua oli silti runsaasti, erityisesti kerrotaan lapuanliikkeen johdon syyllistyneen siihen.

Kapinan johto siirtyi lapuanliikkeen käsiin maanantaina 29.2., jolloin Vihtori Kosola, kenraali Wallenius ja joukko muita lapuanliikkeen keskusjohtoon kuuluvia ilmoitti siitä Hämeenlinnasta käsin Mäntsälään.

Maan hallitus pelkäsi Mäntsälään kokoontuneiden joukkojen marssivan pääkaupunkiin ja Helsingissä olevat joukko-osastot hälytettiin vartioimaan pääteitä ja rautatietä. Myös valtioneuvoston linna ja eduskuntatalo asetettiin vartioon. Maanantaina 29.2. tuli voimaan tasavallan suojelulaki, jonka nojalla voitiin väliaikaisesti rajoittaa kansalaisten keskeisiä perusoikeuksia kuten kokoontumisvapautta. 1.3. luettiin radiossa presidentti Svinhufvudin julistus, jossa hän kehotti suojeluskuntalaisia pysymään kuuliaisina laeille ja palaamaan kotiseudulleen.

Eri puolilla maata satoja miehiä kokoontui lapuanliikkeen organisoimina ja myös suoraan Mäntsälään saapui joukkoja. Mielialat Mäntsälässä varsinkin nuorten miesten keskuudessa ovat olleet voimakkaan lapualais-isänmaallisia. Tilannetta ovat ruokkineet jännittynyt mieliala ja tiedot, joiden mukaan eri puolilta maata oltiin tulossa Mäntsälässä olevien tueksi. Toisaalta monet vanhemmat miehet ovat katsoneet kahakan menneen liian pitkälle ja vetäytyneet pois suojeluskuntatalolta.

Keskiviikkona 2.3. presidentti Svinhufvud piti radiopuheen, jossa hän vetosi laillisuuden puolesta ja lupasi että yllyttäjiä lukuun ottamatta kapinaan osallistuneet välttyvät rangaistuksilta jos he palaavat rauhassa koteihinsa. Myönnytyksenä kapinallisille presidentti lupasi toimia laillisessa järjestyksessä valtiollisen elämän epäkohtien poistamiseksi.

Presidentin puheen jälkeen joukot alkoivat monilla paikkakunnilla hajaantua. Tilanne alkoi kääntyä kapinoitsijoita vastaan. Torstaina Mäntsälästä päätettiin lähettää lähetystö neuvottelemaan presidentin kanssa. Miehet tapasivat presidentin perjantaina, mutta tapaamisessa presidentti lähinnä kuunteli miehiä ja muistutti radiopuheensa viestistä. Perjantaina yleinen mielipide – ja myös suojeluskuntien johto - oli jo kääntynyt kapinallisia vastaan. Neuvotteluissa sovittiin lopulta että joukot saivat poistua Mäntsälästä oman johtonsa alaisuudessa ja sunnuntaina kapinajohto pidätettiin.

Takaisin ylös