Kaavoitus ja maankäyttö

Maankäyttöä ja rakentamista säädellään kaavoituksella.

Mitä on kaavoitus?

Maankäyttöä ja rakentamista säädellään kaavoituksella. Kaavoitukseen liittyy paljon monenlaista ja monialaista suunnittelua. Kaavoituksella pyritään säilyttämään olemassa oleva, hyvä nykytilanne. Toisaalta kaavoituksella pyritään edistämään ja ohjaamaan kehitystä tavoiteltuun suuntaan. Luonteenomaista kaavoitukselle on erilaisten näkemysten ja arvojen yhteensovittaminen.

Maankäytön suunnittelua säätelee pääasiassa maankäyttö- ja rakennuslaki. Maankäyttö- ja rakennuslaki on asettanut maankäytön ja rakentamisen yleisiksi tavoitteiksi hyvän elinympäristön edellytysten luomisen ja ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa.

Suomessa maankäytön suunnittelu on järjestetty hierarkkisesti. Ajatuksena on, että ylempitasoinen kaavamuoto ohjaa alempitasoista eli kaavamuodot eivät saa olla ristiriidassa keskenään.

Maakunta-, yleis- ja asemakaavat esitetään kaavakartalla. Kaavaan kuuluu olennaisena osana myös kaavamerkintöjen selitykset ja kaavamääräykset. Nämä muodostavat kaavan oikeusvaikutteisen osan. Asiat, jotka voidaan esittää yksiselitteisesti ja joille halutaan eri osapuolia sitovia velvoitteita tai rajoituksia, esitetään kaavamerkintöjen tai -määräysten avulla.

Kaavaselostuksessa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Selostukseen kirjataan tiedot, jotka perustelevat ja auttavat tulkitsemaan kaavan sisältöä. Kaavaan liittyvät suositukset voidaan esittää kaavakartan yhteydessä tai selostuksessa.